Huomiona: kaikki uudistusliikkeet kypsyvät aina pitkän aikaa, kunnes yhtenä päivänä joku Luther ilmaantuu naulaamaan teesinsä kirkon oveen ja seuraavat sata vuotta laitetaan koko maanosa aivan tuhannen palasiksi. Epätoivoon ei kannata vaipua, pelkästään se, että täällä on kuhisemassa porukkaa tarkoittaa, että ajatus on levinnyt ja odottaa vain muodostumista teoiksi.
Liberalismi ja demokratia ovat oikeastaan uskonto, jonka pappeja ovat tiedemiehet (lähtevät samasta maailmankuvasta, maailma voidaan selittää, ideat ovat mielteitä eivätkä todellisuutta), jolla on pyhät opinkappaleensa (ihmisoikeudet, valistus, materialismi ja rationalismi) ja joka on jo sisäisesti kuollut (tätä ei voi lyhyesti selittää, voin vain viitata Spengleriin ja kehottaa lukemaan Länsimaiden tuhon, sitten historiaa muutenkin). Rahavalta ja demokratia ovat synonyymejä, samoin lehdistö ja demokratia, ja kapitalismi ja demokratia, ja järki ja demokratia.
Yleensä hajaannusajat lähtevät suurista kriiseistä: Lutheria edelsi musta surma ja keskiajan sortuminen lähinnä Vilhelm Occamilaisen ajatuksista syntyneen hengen sekä taudin jättämien ruumisröykkiöiden takia (yhteiskunnallinen rakenne sortuu samanaikaisesti henkisen kanssa aina, rutto ajoi ihmisiä liikkeelle turpeestaan, jätti syvän lopunajan tunteen joka ajoi oireiluun nihilisminä, herätysliikkeinä, hillittömänä nautinnonhaluna -prostituutio ja vapaa seksuaalisuus tulivat äärimmäisen yleisiksi 1300-luvun lopulla ja jälkeen - materialismina, taiteen ja kulttuurin hysteerisyytenä ja omituisuutena jne.). Siinä vaiheessa kun reformaatio alkoi, sen siemenet olivat itäneet jo kauan.
Länsimaille maailmansodat ja 1900-luvun mullistukset ovat samaa kuin rutto, se kriisi johon kaikki kulminoitui ja josta eteenpäin kaikki vanha on ollut hukassa. Tiede peittää mestarillisesti sen, että se on jo ajat sitten taantunut kouluopettajamaiseksi pedanttiudeksi ja vanhojen saavutusten kommentoinniksi, se pystyy kyllä tuottamaan teknologiaa muttei enää uutta maailmankuvaa; taide on yhtä hyvin pelkkää eksotiikkaa ja vanhojen ainesten uudelleenkierrättämistä silloin kun se ei ole vain käsittämätöntä ja loukkaavaa, ei ole mitään suurta tyyliä koska kaikki tekevät mitä haluavat. Yhteiset symbolit ovat menettäneet kaiken sisällön, kukaan ei usko mihinkään tai jos uskoo, on vain hämärä aavistus, ego on jumala ja psykologia sen teologia. Päädytään joko nihilismiin tai materialismiin tai sensualismiin.
No niin, miksi näin paljon ismejä ja kulttuurihistoriaa sitten? Koska taide on sielun peili ja henki liikuttaa maailmaa. Jos se oireilee, oireilevat ihmisetkin.
Hajaannuksessa vanhat rakenteet ovat vielä muistissa ja uusi vasta hämärässä ja koska vanhoihin ei voida uskoa enää, päätetään olla uskomatta sitten mihinkään, mikä on sekin virhe.
Meillä on nyt tällä hetkellä muukalaiset omassa maassa, muukalaiset koko maanosassa, ovella kolkutteleva ympäristötuho (samaan tapaan kuin itsensä loppuun polttaneella ihmisellä kestää jonkin aikaa ennen kuin ruumis romahtaa, meilläkin menee vielä hetki ennen kuin seuraukset muuttuvat kohtalokkaiksi), meillä on kohta entistä pahepi työttömyys tekoälyn ansiosta ja samaan aikaan sekä laskeva syntyvyys että maailmanlaajuinen liikakansoitus; meillä on järjestelmä, joka on kyvytön vastaamaan näihin haasteisiin, koska se itsessään rakentuu ongelmanaiheuttajille.
On aivan mahdotonta, ettei jokin osa kusisi täydellisesti jossain päin Europpaa. Pitkään kyteneillä asioilla taas on taipumusta räjähtää äkkiä ja levitä hillittömästi. Ongelmia ei ratkaista jollain maagisella liberalismin kädellä, koska liberaaleilla on jo kaikki valta ja he tekevät jo kaiken mitä voivat sen säilyttääkseen. Jos heillä olisi ratkaisu, sitä olisi jo käytetty.
Tiivistettynä: olemme Jugoslavia ennen hajoamista, ja meillä on kaikkien aikojen henkinen krapula jo muutenkin. Sekä politiikan että kulttuurin puolesta kaikki enteilee mullistusta.